Etusivu

Tiedotus

Toiminta

Jäsenyys

Linkit

Palaute

Yhteystiedot

   

MEJÄ - METSÄSTYSKOIRIEN JA OHJAAJIEN RETRIITTI

Hiljaista auttamista

Ääneti, itsenäisesti, määrätietoisesti, tarkasti, varmasti, reippaasti, kilometri tai kymmenen, aamulla tai illalla, silloin kun pyydetään, sinne missä tarvitaan – se on MEJÄÄ käytännössä. Arvokasta työtä hyvän harrastuksen parissa – ajatellaanpa sitä sitten inhimillisesti tai eläimellisesti.

MEJÄn, eli metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoitus on selvittää koiran kyky seurata kolarissa loukkaantuneen tai metsästyksessä haavoittuneen riistaeläimen jälkiä, jotta eläimen kärsimykset voitaisiin lopettaa mahdollisimman nopeasti. Ilman jäljestävää koiraa tehtävä on useimmiten mahdoton. Kaikista koirista ei tule tekemälläkään jälkikoiraa, toiset taas syntyvät jäljelle – ohjaajista puhumattakaan. Fyysisenä suorituksena MEJÄ –KOE on koiralle lasten leikkiä. Avoimessa luokassa kuljetaan 900 –1000 metrin ja voittajaluokassa 1200 –1400 metrin matka. Tositilanteessa matkaa ei tiedetä etukäteen, joten niin koiran kuin ohjaajankin tulee olla siinä kunnossa, että jäljestäminen onnistuu, olipa matka mikä hyvänsä, kelissä kuin kelissä. Parasta mainosta harrastuksellemme onkin erinomaisesti tehty käytännön jälkityö vähin äänin metsästäjien tai viranomaisten nähden. Jäljestämisvalion arvoa voi anoa koiralle, joka on saanut kolme ensimmäistä palkintoa voittajaluokassa, siis koiran suoritusten on pitänyt olla erinomaiset kaikissa kokeen arvosteltavissa ominaisuuksissa. MEJÄ on laji, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Työteliäs harrastus

Koiran kouluttaminen jäljelle ei ole laiskan ihmisen puuhaa, sillä siinä joutuu ihan oikeasti töihin. Koko prosessi jakaantuu käytännössä kahdelle vuorokaudelle, jos tehdään koesääntöjen mukainen jälki. Avoimessa luokassa jäljen iän on nimittäin oltava vähintään 12 tuntia ja voittajaluokassa vähintään 18.

Ensin jälki suunnitellaan kartalla, sitten se suunnistetaan mastoon ja merkitään avomerkein, sitten jälki veritetään ja avomerkit kerätään pois ja tilalle laitetaan piilomerkit, sitten odotetaan, että jälki on riittävän vanha ja vasta sitten voidaan hakea koira, jälkivaljaat ja kuuden metrin jälkinaru. Siirrytään jäljen alkuun ja kuljetaan koira kytkettynä koko jälki kaadolle saakka. Viedään koira kytkettynä pois ja palataan kaadolle. Kuljetaan jälki takaperin ja kerätään piilomerkit pois luonnosta. Kävellään autolle ja ajetaan kotiin. Varsinainen jäljestys kestää lähdöstä kaadolle noin 20 – 45 minuuttia vähän koirasta ja rodusta riippuen. Mukavinta harjoittelu on silloin, kun joku toinen on kaverina. Kokeessa työt tehdään aina pareittain, varsinaisessa kokeessa on kolme henkilöä; koiran ohjaaja, tuomari ja opas. Jäljen purkaa useimmiten sen tekemiseen osallistunut opas. Näin yhteen koesuoritukseen kuluu 6 – 8 henkilötyötunnin työpanos. Ei siis ole sopivaa, että kokeeseen tullaan harjoittelemaan, jos kotiläksyt ovat jääneet tekemättä. Koiraa ei kannata myöskään harjoittaa ylikuntoon. Jälkiharjoitus viikossa riittää mainiosti.

Luja luottamus koiraan

Jälkityössä ohjaajan on pystyttävä luottamaan koiraansa täydellisesti. Koiran ohjaaminen tulkitaan pahaksi virheeksi jälkikokeessa ja siitä seuraa palkintosijan putoaminen. Emmehän mitenkään pysty tositilanteessa neuvomaan koiraa minne mennä, jos se hukkaa jäljen. Jo koiraa harjoittaessa kannattaa vähentää kaikkinainen ääntely minimiin, joka lopulta johtaa täydelliseen hiljaisuuteen. Joskus koiraa joutuu innostamaan, mutta siitäkin tulisi pyrkiä eroon. Hyvä jälkikoira tekee työnsä ilman ihmisen apua. Riittää, kunhan me pysymme kuuden metrin päässä koirasta ja liikumme itsekin mahdollisimman ääneti. Kaikkein hauskinta MEJÄ on silloin, kun jälki on todella hyvin piilomerkattu ja maasto sellainen, että siitäkään ei voi lukea miten jäljentekijät ovat kulkeneet. Tämän harjoittamisessa on kaverin apu paikallaan. Vasta silloin tuntuu todella hyvältä, kun koiran kanssa pääsee kaadolle täysin tietämättä missä jälki kulki. Se on tämän koemuodon idea. Koira tekee työn ja sinä seuraat perässä. Mejä ei ole myöskään nopeuskilpailu. Reipas kävelyvauhti riittää. Todellisessa tilanteessa liika hoppuilu karkottaa vain haavoittuneen eläimen ja ihmisten kunto loppuu varmasti ennen koiraa. Siis äänettömyys on vauhtia tärkeämpää. Vauhdikasta koiraa tulee jarruttaa. Se kannattaa tehdä heti lähdössä, sillä kesken matkan jarruttelu saattaa koiran hämilleen. Jos koetuomari ei pysy koiran perässä, niin hän ei voi myöskään arvostella sitä. Jotkut tuomarit huomauttavat liian nopeasta vauhdista, mutta yleensä vain kerran.

Välineet ja maastot

Mejään ei tarvita kovin kummoisia välineitä. Jälkivaljaat ovat kaiketi kallein hankinta, mutta ne voi tehdä yhtä hyvin itsekin. Hyvät valjaat eivät paina jälkikoiran kaulaa, niiden tulee olla myös sopivat ja kestävät. Jälkinaru voi olla lähes mitä tahansa ja sitäkin tarvitaan vain kuusi metriä. Narun tulee olla myös kestävää ja mielellään sellaista, ettei se sotkeutuisi helposti. Lisäksi tarvitaan harjoitteluun naudan verta yksi kolmasosa litraa jälkeä kohti, värillistä kuitunauhaa merkkaukseen ja ns. tarjoustarroja (= kauppojen käyttämiä neonoransseja hintalappuja) piilomerkintään. Verityssienen saat leikkaamalla palan nestettä imevää vaahtomuovia ja kiinnittämällä siihen noin kolmen metrin mittaisen narun, jotta verisientä voi vetää kunnolla perässään. Kokeessa kaatona käytetään vastatapettua kania, mutta ns. kestokaneja on myös saatavilla tai kaadon voi valmistaa itse vaikka vanhasta karvahatusta. Tärkeintä on, että koira löytää kaadon itsenäisesti verijälkeä seuraten, osoittaa sen ja jää sitten kaadon luo. Harjoittelumaastoja tulisi vaihdella, jotta koira oppisi erilaisiin tilanteisiin. Samaa jälkimaastoa ei tulisi käyttää ainakaan puoleentoista kuukauteen. Jälkiharjoitteluun tarvitaan myös maanomistajan lupa. Useimmiten se heltiää, kun selittää millaisesta harrastuksesta on kyse. Mejä aiheuttaa hyvin vähän haittaa kenellekään luonnossa. Muista, ettet KOSKAAN käytä MUOVIA jäljen merkitsemiseen. Jos muovia joutuu puunkorjuun yhteydessä paperinvalmistusprosessiin, niin taloudelliset vahingot ovat mittavia ja lupa maastoharjoitteluun loppuu varmasti siihen. Kaikki harjoitteluun tai kokeeseen tarvittavat merkinnät poistetaan aina luonnosta!

Armonlaukaus päättää jälkityön

Käytännön tilanteessa haavoittunut tai loukkaantunut eläin pyritään lopettamaan mahdollisimman nopeasti. Pääsääntöisesti se tapahtuu ampumalla. Jälkikoiran tulee sietää täysin tyynesti laukaus. Jokainen MEJÄ -koe aloitetaan testaamalla koiran laukauksensietokyky. Jos koira osoittaa pelon tai pakenemisen merkkejä se ei voi jatkaa jälkikoetta. Koira on siis totutettava laukauksiin. Tee se hyvin hitaasti ja vähitellen. Jos muuta keinoa ei ole, niin mene ampumaradan läheisyyteen ja taluta koiraasi hitaasti kohti rataa, silloin kun sieltä kuuluu ammuntaa. Aloita lähestyminen vähintään puolen kilometrin päästä ja anna koiran touhuta omiaan, mutta kytkettynä. Koira tottuu ammunnan ääniin pikkuhiljaa eikä pidä niitä minään enää ampumaradalle saavuttaessa. Omani ainakin kävi vain makuulle, kun ei ollut mitään noudettavaa. Jos koirasta tekee paukkuaran, niin MEJÄ harrastus käy mahdottomaksi. Siis lähesty koirasi kanssa ampumapaikkaa hitaasti! Itse käytin reilun puolenkilometrin matkaan noin tunnin.

Hyvä jälkikoiran ohjaaja

Hyvä jälkikoiran ohjaaja pystyy olemaan hiljaa, myös puhumatta, niin kauan kuin tarvitaan. Hän tulee paikalle, tekee työnsä ja poistuu ottamatta sen enempää kantaa tapahtumiin, joiden seurauksena hänet on kutsuttu jälkityöhön. Hänellä on myös kyky ja taito lopettaa loukkaantunut eläin, vaikkakin jälkiryhmässä on yleensä mukana ampuja. Hyvä jälkikoiran ohjaaja pystyy ja osaa käsitellä riistaa. Hän osaa myös arvioida matkoja maastossa ja suunnistaa. Hyvä jälkikoiran ohjaaja on valmis lähtöön aina, kun pyydetään. Hän huolehtii niin omasta kuin koiransa kunnosta ja pitää yllä taitojaan harjoittelemalla säännöllisesti. Hyvä jälkikoiran ohjaaja auttaa, neuvoo ja tukee uusia MEJÄ harrastajia.

Hyvä jälkikoira

Hyvä jälkikoira on sellainen, johon sen ohjaaja pystyy luottamaan täydellisesti. Rodulla, sukupuolella tai koolla ei ole mitään merkitystä. MEJÄ on kaikkien koirien laji. Vain MEJÄ -kokeeseen osallistumiseen on asetettu tiettyjä rajoituksia, harrastamiselle ei.

Sulan maan laji

Metsästyskoirien jäljestämiskoe on lumettoman maan laji. Ei liene tarpeen selittää miksi. Harrastuskausi on siis melko pitkä, ainakin toukokuun alusta syyskuun loppuun. Kokeita järjestetään runsaasti eri puolilla Suomea. Niissä on mahdollisuus tutustua alan harrastajiin ja pitemmälle ehtineisiin. Muista, että jokainen on aloittanut kerran, eikä typeriä kysymyksiä ole. Hölmö on se, joka ei ota asioista selvää. Mejä vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta harrastajaltaan. Joka syksy pidetään piirinmestaruuskokeet kennelpiireittäin, joita on yhdeksäntoista. Piirinmestarit voivat osallistua sitten SM-karsintakokeeseen ja kuusi parasta pääsee Suomen mestaruuskokeeseen haastamaan edellisen vuoden voittajan. Luvassa on siis sanan mukaisesti; verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös hulvattoman hauskoja ja jännittäviä hetkiä arvokaan harrastuksen parissa.

(c) Juha Virekoski